Kissa ja sen mintut - osa 2

Tuntemattomat maljasienet kasvoivat ja tummuivat, mutta onneksi tästä ei ole kuvamateriaalia. Suurin oli pikkurillin kynnen kokoluokkaa, ennenkuin alkoi hajoilla. Sienet saivat kerralla kaikki kyytiä, kun todettiin, etteivät ne vaikuta minttujen kasvamiseen, eikä purkeista, joista vihreä ei pilkistä, tule mitään kasvamaankaan.

Sienet siis saivat kyytiä. Hyvin pian myös mintuttomat purkinpätkät heivattiin elottomuutensa johdosta. Viidestä voitokkaasta purkista neljässä on vielä elon merkkejä. Se yksi koki vahingossa loppunsa, kun hentoista tainta yritettiin oikoa liian kovakouraisesti. Allekirjoittaneen huoli mintuista kasvoi, koska kissa. Vaikkei se vielä osoittanutkaan kiinnostusta taimia kohtaan, tuli rääpäleille hankittua alennuskorista kannellinen minikasvihuone. Positiivista ajattelua.

Öpöpöö ikkupikkuset löpölöö.

Tämän jälkeen mintut ovat jatkaneet.. öö, ei ehkä kasvuaan, mutta muuttuneet kukin milläkin tavalla. Saa nähdä mitä tästä tulee vai tuleeko.

Kukin käyttäytykööt diagnoosinsa osoittamalla tavalla.

Yksi neljästä alkaa näyttää jokseenkin minttukasvilta, mutta varsi on varsin (höhö) persoonallinen...

Myttykiharaminttu.

Jospa jossain vaiheessa pääsisi vaihtamaan purkit kivempiin. Vaikkakin varsien paksuuntumisen odotteluun voi mennä koko loppukesä. Hmm. Tässä on selvä potentiaalisen mokailun paikka... mitä seuraavaksi?

Seuraavaksi kissajoogaa, terv. Rena