22.8.2014

Toiset kynnet ja extemporetki

Jostain syystä olen ollut ehkä aina sitä mieltä että ranskalainen manikyyri on ruma. Liekö syynä olleet omat olemattomat kynnet ja siten kynnelle kykenemättömyys (höhö). Nyt, kun aikaa on vielä ehkä viikko, laitoin leveälle ja päätin kokeilla. Viikkonen siksi, että pääsen töihin, jossa kaikella todennäköisyydellä saavat kynnet taas lähteä. Ja sattui olemaan poikkeuksellisesti omiin näppeihin aika pitkät kynnet. Silps silps ja pari tarraa. Pim. Ei niin paha, mutta ei ehkä vieläkään voi sano lukeutuvansa suurimpiin faneihin.


Peukutus peukkupuun kanssa.


Kuva ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta koska siinä näkyy ystävä Peukkupuu, niin saa kelvata. Ja tätä aasinsiltaa pitkin extempore-retkeen. Jonka varrella siis Peukkupuukin on. Joo.

Metsäsamoilua on tullut harrastettua harmillisen vähän tänä kesänä ja alkavana syksynä tähän mennessä. Lempparilla seikkailupolullakaan ei ole tullut käytyä vielä tänä kesä/syksynä kuin ehkä yhdesti. Uhups ja nyyh. Mutta siellä oli yhäkin melkolailla parasta, kun otti asiakseen käydä rauhassa oman itsen kanssa aistimassa.


Sydän merkkaa viimekesän tärkeää kokemispaikkaa.


Tällä alkusyksyn hetkellä tuntui siltä, kuin polut olisivat olleet metsän verisuonia. Punaisia muun vihreyden keskellä. Vaikutelmaa varmasti korosti myös ilma, joka oli hyvin syksyisen keltainen.


Onko kulkija punasolu, valkosolu, plasmaa vai jotakin muuta?

Pienet asiat. Näyttämöt.


Lopuksi hämärä yllätti yhtäkkiä. Eikä sitä edes tiennyt kaivanneensa metsää niin paljon. Sen ääniä, tuoksuja, energiaa, rauhaa ja inspiraatiota.


"Olen väärässä, mutta väärässä kuin puu..."

21.8.2014

Yhteistaidetta osa 2

Piirrustelulle ja kirjoittelulle avoin eteisen kehystetty valkotaulu on ollut ahkerahkossa käytössä. Taulullisia on kertynyt tähän mennessä yhteensä jo kolme, joista ensimmäisestä oli juttua täällä. Toiseen taululliseen tuntui kertyvän jostakin syystä koiria ja muita pörröjä.


Such art. Much amaze. Wow.


Tämä taulu koki tyhjenemisen sukulaisille järjestettyjä valmistumiskahveja varten. Kahveilta ei ollut odotettavissa suuria visuaalisia elämyksiä, vaikka velinen ylittikin kaikkien odotukset ja teki uuden rendition vanhasta mestariteoksestaan.


Linnut paskalla -teos koristaa asiaankuuluvasti vessaa.

Ihan kilttejä juttuja. Kerrankin. Ihme kyllä.


Lopuksi perinteisenä kissakevennyksenä erittäin arkinen näpsäys taannoiselta päivältä.


Kyllä taas kelpaa lämmittää syliä säiden viiletessä.

17.8.2014

Kissa ja sen mintut osa 4

Minttujen kippojen vaihto ja ehkä myös kevyt ravinteen antaminen sai mintut kasvamaan huimasti välillä heinäkuun loppu - elokuun puoliväli. Pitemmittä puheitta siis.


Elokuun alussa. Kituutusseurue on räjähtänyt ja hujoppi ruvennut kukkimaan.

Elokuun puolivälissä. Lehdissä rupeaa olemaan kokoa myös kituseurueessa.

Missä mieli..?

...Kenties makoisassa kukkienkasteluvedessä. C'mon cat >_____>

15.8.2014

Minipiperrystä kynsiin

Jo jonkun aikaa on satunnaisesti tullut selailtua erilaisia kynsiartteja. Tästä voidaan suurelti syyttää Google senseitä, joka itsepintaisesti esittää kuvahaun tuloksissa ihmisten kynsiä riippumatta siitä mitä on hakenut. True story. Mutta kumminkin, niitä on tullut katseltua, mutta tähän asti mielipide on ollut se, että omat kynnet eivät mitenkään riitä. Perinteisesti kynnet onkin olleet huonot, pehmeät, taipuvat ja lohkeilevat, mutta  viimeisten aikojen saatossa on ollut jonkinlaista yritystä vahvistaa ja kasvattaa niitä.

Aluksi (eli vielä talven ja kevään aikana) semi-ahkeralla kalkin ja D-vitamiinin nappailulla ja vähän myöhemmin vielä ahkerammalla kynsilakkailulla ne, kynnet, ovatkin kohentuneet. Asiaan on huomattu vaikuttavan myös sen, ettei järsi kynsinauhoja (doh, kyllä sen päällä tietää, mutta paha tapa ja intuitio on jyrsiä nahkoja). Niin eikä kaivele kynsien alusia liikaa.. eikä myöskään leikkaa kynsiä jatkuvasti kokonaan pois. Ihan perusjuttuja, joita ei kuitenkaan ollut tajunnut ennen kuin rupresi kiinnittämään asiaan huomiota. (Olen kyllä silti sitä mieltä, että toisilla ne kynnet alkaa lähempää viimeistä sorminikamaa, kuin allekirjoittaneella, jolloin omat kynnet ei näytä niin pitkiltä, mutta olen tehnyt sopimuksen sen kanssa.)

Aluksi siis harrastin vain kynsitarroja, helppoja lykätä kynnelle ja heittää vähän kirkasta päälle. Mutta kuten "harrastuksilla" on tapana eskaloitua, niin tuota...


Totorot vaihtelevilla diagnooseilla.
Pandarama!


...tein hahmoja kynsiin! Yks' kaks'. Ja yllättävää kyllä, se oli hauskaa, eikä yhtään niin vaikeaa kuin voisi kuvitella. Paitsi oikeakätisenä vasemmalla kädellä oikeaan. Mutta kumminkin. Ja kuivatteluihin meni joku puoli päivää per käsi.. onneksi saatoin samalla grindata Pokemonissa shinya... :D


Can't spell Wingull without win! Bling! Eka shinyni ikinä =u=


...Ja rapsutella Amiessa Luxrayta ja Pyroaria ^3^


Whosa good sparkykitty, yeah, you are~
<3 you too, Yuufu ^3^

14.8.2014

Mökkimöhinöitä

Toinen mökkeilykatsaus on täällä! Hurraa, jippii, hallelujaa. Tms. >_>

Eli tuli taannoin käytyä pienellä porukalla Mielenvikaisen Kahvinkeittimen Omistajan mökillä. Ohjelmaan kuului grillausta liekinheittimellä, paljon uimista ja saunomista tynnyrissä sekä muuta kahelia toimintaa.


Mr. T ja sen Ennis, "M.K.O." ja ravintoa.


Mökiltä löytyi parhaan seuran lisäksi myös muuta hassua kuvailtavaa, kuten tukkeja. Hienoja tukkeja olikin, eikö:


Identifying wood: Yep, it's wood.


Mökillä jouduin alituiseen kohtaamaan myös uusia arkkivihollisia:


Jalkapohjain tuho ja kiroin kirvoittaja.


Vaikka välillä sää näytti uhkaavalta tummine pilvenlämpäreineen, ei juuri satanut. Myöhällä oli juuri sellaista kaunista, kuin vain Suomessa kesällä on.


10.8.2014

Kissa ja sen mintut osa 3

Tämä posti piti julkaista jo aikaa sitten mutta parempi myöhään kuin. Sain ystävältä neuvoja kissanminttujen kippojen vaihtoon ja jokunen aika sitten (heinäkuussa...) innostuin tekemään sen. Samalla vaivalla ja sotkulla pääsivät monet muutkin kasvit uusiin isompiin kippoihin. Mutta siis. Ennen vaihto-operaatiota minttujen tila oli seuraava:


Ryhmä rämä.


Suurin yksilö oli alkanut kasvattaa kippuravarren keskeltä uutta vartta ja oli kasvattanut uuden juuren varren väliltä. Pienemmät mintut jatkoivat surkeina kitkutustaan. Suurelle mutanttiyksilölle valkkasin ikioman ruukun ja pienet pääsivät laakeaan yhteiseen kitkuttamaan. Ja koska taimimulta on edelleen ainoa multa jota sattuu olemaan, niin ravinnetta perään. Mutantista pätkäistiin myös ylin nuppunen pois, jospa se siitä vaikka alkaisi kasvaa myös sivuille päin. Aika näyttää. Hetki kipottamisen jälkeen:


Saa nähdä tekevätkö maljasienet paluun ja piristyykö vaivaisseurue.


Kissaa kiinnosti ja samalla puistatti tuoreet mintunlehdet. Uteliaana piti päästä haistamaan, mutta närkästynyt inho värisi viiksissä kun tarkemmin nuuhkaisi. Sekunnin päästä piti kuitenkin puskea tyynyä.. taitaa olla kuin ollakin aitokissanminttua purkissa, eikä jotakin muuta minttua. Lopuksi kissan löysät kesäterveiset parvekkeelta:


Kirjava kissa varpaita myöten.